Kello on kaksi... yöllä. Luomisen inspiraatio ei kysy lupaa eikä kellon aikaa. Olen kuin pultattu tuoliini kiinni. Puristan piirtopöytää kädessäni, enkä pysty lopettamaan. Zbrushilla työskentely on hauskaa ja tulosta syntyy, kun jaksaa nysvätä polygoneja paikoilleen. Pakottaudun nukkumaan, jottei huominen mene plörinäksi, mutta laitanpa pientä "work in progress" kuvaa sitä ennen näytille.
Näen unta seuraavista työvaiheista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti